Menin tänä iltana nukkumaan tavallista aikaisemmin. Äkkiä tunsin syvää kipua molemmissa jaloissani.
Epätoivoissani rukoilin ja huusin kaikkien niiden pyhimysten nimiä Taivaassa, joita pystyin keksimään. Huusin myös paavi Franciscus, paavi Benedictus, paavi Johannes Paavali II, paavi Johannes XXIII ja jokaisen muistamani paavin nimeä.
Sitten mietin: ”Hetkinen, mikä on sen paavin nimi, joka vei minut Taivaaseen vuonna 1991?”
En vain pystynyt muistamaan hänen nimeään. Tein ristinmerkin kolme kertaa ja rukoilin: ”Herra Jeesus, lähetä Minulle Pyhä Henki valaisemaan minut, jotta muistaisin sen pyhimyksen nimen, joka vei minut Taivaaseen ensimmäistä kertaa.”
Aluksi vastausta ei kuulunut. Sitten, äkkiä, enkeli ilmestyi vuoteeni viereen.
Hän hymyili ja sanoi: ”Tiedätkö, miksi et muista hänen nimeään? Koska loukkasit häntä suuresti, kun hän vei sinut Taivaaseen.”
Hämmentyneenä kysyin: ”Voi, miten minä loukkasin häntä?”
Enkeli selitti: ”Kun kysyit häneltä: ’Mikä sinun nimesi on?’, hän kääntyi puoleesi ja kertoi nimensä, ja sinä vastasit: ’Tuohan on hieno nimi’, mutta sydämessäsi ajattelit: ’En pidä hänen nimestään’.”
Kysyin: ”Mutta miten hän voi tietää sen?”
Enkeli vastasi: ”Me tiedämme kaiken Taivaassa. Jos sinusta tuntuu pahalta jonkin asian suhteen, me tiedämme. Hän siis loukkaantui kovasti siitä, ettet pitänyt hänen nimestään.”
Sanoin: ”En tiennyt sitä. Ole kiltti ja sano hänelle, että pyydän tuhat kertaa anteeksi, ja olen pahoillani noista sanoistani, koska en ymmärtänyt.”
Heti kun olin pyytänyt anteeksi, muistin välittömästi, että hänen nimensä on Pyhä Eugenius!
Sitten enkeli vei henkeni Purgatorioon, kun taas kehoni jäi kärsimään kipua makuuhuoneeseeni.
Näin monia sieluja pitkässä kulkueessa. Jokainen heistä piti oikeassa kädessään jotakin, mikä näytti pehmeästä vaaleanpunaisesta kankaasta valmistetulta lipulta. Tämä oli merkki siitä, että tämä ryhmä kuului siunatulle äidille.
He kääntyivät minuun päin ja sanoivat: ”Valentina, tuletko kanssamme?”
Vastasin: ”Antakaa minulle hetki, vaihdan yläosani ja housuni, niin tulen seuraamaan teitä.”
Sillä hetkellä he katosivat, koska minun ei ollut tarkoitus mennä heidän mukaansa. Sielut pitivät vaaleanpunaisia lippuja, koska siunattu äiti valmisteli heitä viedäkseen heidät itse taivaaseen.