Vietin yön kärsien kivusta. Sitten enkeli tuli ja sanoi: ”Olen Herran enkeli. Haluan sinun tulevan kanssani. Sinun on todistettava jotakin.”
Luulin, että hän veisi minut taas Kiirastuleen, kuten yleensä tekee. Mutta sen sijaan kävelimme ja kävelimme ja päädyimme kirkkoon. Sisällä oli muutamia pyhiä ihmisiä. Kirkon keskellä joku makasi maassa pitkän, värikkään kankaan peitossa. Vaikka en nähnyt Hänen Kasvojaan, tiesin heti, että kyseinen henkilö oli Herramme Jeesus.
Liukusin polvilleni, liikutin itseäni lähemmäs Herramme luo ja nostin varovasti peitteen reunaa. Herramme oli elossa. Hän kurotti kätensä etsimään minun käteäni. Hän kosketti käteäni.
Kysyin: ”Herra Jeesus, miksi makaat maassa? Mitä Sinulle on tapahtunut?”
Hän vastasi: ”Valentina, lapseni, he ovat päättäneet viedä Minut pois ja korvata Sydämeni jollakin teräsesineellä.”
Herra näytti minulle esineen näyssä. Näin teräslangan kiertyvän, sydämen muotoon taivuttuna, peittäen Hänen Pyhän Sydämensä. He haluavat korvata Hänen Pyhän Sydämensä tällä teräsesineellä.
”Mitä!” sanoin järkyttyneenä.
”Sitä he nyt haluavat tehdä”, Hän sanoi.
Kysyin: ”Mutta keitä nämä ihmiset ovat? He eivät voi tehdä niin.”
Tuntui siltä, ettei Herramme voinut vaikuttaa siihen, mitä oli tapahtumassa. Hän vain makasi siinä.
Katsoin ympärilleni ja näin Pyhän Äidin seisovan kulmassa, pää painettuna ja surusta poispäin kääntyneenä. Hän näytti olevan hyvin järkyttynyt.
Kun katsoin ympärilleni, kaikkialle ilmestyi yhtäkkiä kukkia. Tuoreita kukkia koristivat lattiaa, ja jopa seinät olivat kauniiden tuoreiden kukkien peitossa. Ne olivat pääosin valkoisia, joukossa oli myös muita värejä, ja niitä oli kaikkialla siellä, missä Herramme makasi, kuin tuoreista kukista tehty matto. Ne kaikki olivat Herra Jeesukselle.
Kun katsoin uudelleen alas, en enää nähnyt Herra Jeesuksen ruumista, vain paikan, jossa Hän oli makannut.
Kysyin enkeliltä: ”Mitä tämä kaikki tarkoittaa?”
Hän vastasi: ”Näet, kuinka paljon he nyt nöyryyttävät Jeesusta. Ihmiskunta ei pidä Jeesuksesta. He eivät usko Häneen ja pitävät Hänet alhaalla maassa. He haluaisivat, ettei Hänellä olisi Pyhää Sydäntä, vaan että se korvattaisiin teräsesineellä.”
”Tiedätkö, mitä tuo edustaa? Se tarkoittaa, etteivät he usko Jumalan olemassaoloon. He hylkäävät Hänet ja nöyryyttävät Häntä. He haluavat poistaa Jumalan yhteiskunnasta.”
Sanoin: ”He eivät voi tehdä niin. Jumala on Kaikkivaltias ja Mahtava.”
Enkeli sanoi: ”Sinun täytyy kertoa ihmisille rukoilemaan ja pitämään kiinni uskostaan, sillä nyt elätte erittäin, erittäin, erittäin pahoina aikoina. Nämä ovat jumalattomia aikoja.”
Kun poistuin kirkosta enkelin kanssa, näin ulkona lisää kukkia, mutta ne eivät olleet tuoreita. Ne olivat jo lakastumassa. Se tarkoittaa sitä, että sisällä, Jumalan läsnäolossa, on elämää. Sen sijaan ulkopuolella, ilman Jumalaa, ei ole elämää.
Enkeli sanoi: ”Näet Herramme, kuinka Hän kärsii. Valentina, siksi toin sinut tänne. Sinun on lohdutettava Herramme. Hyväksy kärsimys, jonka Hän antaa sinulle, ja kehota ihmisiä katumaan ja uskomaan Herraamme, vaikka yhteiskunta kertoisi, ettei Jumalaa ole. Sinun on uskomme Jumalaan.”
Tämä viesti täytti minut syvällä surulla, ja tunteet valtasivat minut.
Ihmiset pyytävät usein vain itselleen, tarjoamatta kärsimystään Herrallemme. Sen sijaan heidän tulisi yrittää lohduttaa Herramme yhdistämällä kärsimyksensä Häneen.