lauantai 19. maaliskuuta 2016

Kiitokset 24 vuotta ensimmäisenä kertana Pyhän Neitsyen ilmestyksestä Luz de Marialle

Kiitämme Jumalaa tästä erikoisesta päivästä ja haluamme esittää laajasti historian, joka jatkuu ikuisena nykyisyydenä.

Kun katsoin taaksepäin todellisen kiitollisuuden kanssa Taivasta kohti, en voinut jatkaa matkaani ilman kertoa veljilleni kuinka kiitollinen olen monista rakkaan, armeliaan ja vahvan rakkausnäytteistä sen jälkeen kun Jumalan Äiti ulotti kätensä minulle, arvaamattomalle olennolle, johon johtaa Hänen Poikansa Jeesus Kristus. En koskaan unohda tätä ensimmäistä kertaa, vaikka myöhemmät tilaisuudet, joissa Kristus tai Jumalan Äiti vierailivat minut olivat aina kuin ensimmäinen kerta uudelleen.

Nään edessänni ne mantelimaisen muotoiset silmät — kauniit, läpäisevät, hunajankeltaiset — joilla Jumalan Äiti katsoi ja veti minut puoleensa, ja kuinka tunsin sieluni täyttyneen äidillisen rakkauden hetkessä. Päivien ja kuukausien aikana lähimmäksi Jumalan Äidin kasvoi suuremmaksi ja kestävämmäksi, mikä antoi minulle tarkkoja ohjeita siitä, mitä Hänen Poikansa odotti minut, rauhallisuudella joka on ainoastaan Jumalan Äidillä ja — jos haluat — makealla kertoelulla jolla ei ole tilaa odotuksille vaan tarjoaa täydellisen varmuuden. Jumalan Äiti näyttäi minulle koko polun, jota pitää ottaa Hänen Poikansa kohti, mikä on tänään tehtävänäni. Minua johdettiin niin suurta rakkautta että Jumalan Äidin Sydän antoi minut nähdä sen ei fyysisellä näkökyvyllä vaan sielullisesti itsessään, jota Hän esitteli minulle monilla selityksillä ja jolle vastasin vapaasti: Kyllä!

Tiedoin etukäteen koska Jumalan Äiti oli varmistanut — hänen suojansa ei jää minuun niin kauan kuin seuraan Jumalan Tahtoa eikä ihmisen tahto. Minulla oli suuria odotuksia tähän ensimmäiseen Ylimpään Kohtaamiseen, jossa jälleen tulin tietoiseksi Taivaallisen suuren hyvyydestä joka katsoi minua, jota en tunne arvoiseksi.

Pyhä Jumalan Äiti toi lähemmäs minuun varhaisina vuosina — josta jatkuu vielä tänään: ihmisen egoon hajoaminen.

Muistio ja kynä olivat ensimmäisten pyynnöistä Taivaan Kuningattarelta, että muistan mitä hän minulle kertoi. Tuolloin en tiennyt tämä olevan pitkän vaikean, koetellun, vainon kohteeksi joutuneen mutta palkitsevan polun alku, jolla Sinä — siunaava Opettajani — esittelit Hänelle minuun muutaman vuoden jälkeen: Kristus!

Kristus, Taivaan ja Maan Kuninkaana, tuli tarjoamaan minulle vettä ja hunajaa samalla kun lohdutti. Hän ennakkoi polulla olevat piikit näyttämällä minulle Ristinsä, joka on ei vain kipua vaan myös armeliaisuutta ja kunniaa.

Jumalallinen Voima korostui hänen sanomansa lempeydellä ja äänensä energialla — jolla jäin hengästyneeksi kun hän viesti minulle Tahtonsa: Auttamaton, pieni, arvaamaton ja kaikki muut mahdolliset määritelmät ilmaisevat mitä tunsin tuolloin…ja Kristus valvoi minuun ja ennakkoi tuntemukseni täysin viehättäen minut subliimilla rakkaudellaan.

Olin ulkopuolisena itsestäni — ympäristöstä jossa olen, jopa maailmasta itseäänsä — kaikki oli rauhaa, rauhallisuutta, siunausta ja rakkauden virtaamista minussa ja toi minut syvyyksiin Hänen Sydämensä, jossa hän näyttää minuun kipuja Passiostaan ja Jumalan Äidin pysyvän, turvallisen, luottavan ja hiljaisen antautumisen Isän Tahtoon.

Äiti ja Opettaja…Äiti ja Seuralainen…Äiti ja Oppilas…Äiti ja Kuningatar. Kun ajattelen lempeydellä miten rakas Jeesus Kristus katsoo Äitinsä ja ottaa hänen kätensä — sydämeni hallitsi tahtoni tuolloin, ja sanoin: Kyllä!

Tunnen itseni tästä siunausta arvolta. Ehkä jotkut eivät tiedä, että Taivas ottaa maailman haluttoman näyttääkseen suuruutensa muuttamalla yhden olennon maailman kuvailematonta asiaksi.

Jumalan Äiti veti minut uudelleen useita kertoja hetkinä, jolloin tunsin itseni petetyksi koetusten kautta ja antoi minulle taivaallisen tuoksujen makean lohdun öljyssä, josta nousee Rauhan Kuningattaren kuva: pieni sadepisara joka laskeutuu ja tulee näkyviin niin kuin äiti antaisi lapselleen karkkia sen itkuun lopettamiseksi. Silloin unohtaa kärsimys, ja ilo sekä kiitollisuus vallitsevat henkistä asennetta antamalla uutta voimaa ei pyydettyä vaan sillä tavalla Taivas toimii — se antaa ja rohkaisee, rohkaisee ja antaa.

Erään erityisen päivän aikana, kun olin hyvin surullinen kiroilun takia eikä voinut estää kyyneliä jotka tarjosin Kristukselle samanaikaisesti pitkän kärsimysajan jälkeen, taivaallinen tuoksu täytti huoneeni; tunne teki sydämestäni nopeammin ja… tapahtui: Kristus ulotti kätensä kohti minua ja tässä hetkessä joka tuntui ikuisuudelta koska vain Hän ja Minä olemme — tarjosi minulle Pyhän Kädensä ja tuli kohtaan. Hänet katsoi silmiini, painoi minut rintansa vasten ja kaikki kadotti sublimeessa momentissa jota kokin olevan Taivaan etukäteen kokeilemista, jossa oli ikuisesti jäänyt minussa tämä sublime Divine Love -ilmaus. Elämän viimeiseen hetkeen asti olen siitä kiitollinen.

Ajan kanssa — jonka nopeutunut kulku ei salli levon Jumalan jälkeen — päädyin elämään yhteisten Taivaallisten Mysteerien parissa, joita en koskaan vaihtaisi. Muiden asioiden ohella minua kutsuttiin rakkauden ja tottelevaisen Ristin osaksi Pyhään Isään sekä ihmiskunnalle rakkautta.

Veljeyselämän ilo kuuluu tähän jakamiseen ja Diviineja Sanoja toteuttamiseen jotka saan Viesteissä Ihmisyyden, jotta voit noutaa suuren tarkkuuden mukaisesti selitykset paljastaneet Kristus, Pyhä Jumalan Äiti ja joskus Arkki-Enkeli Mikael — niin että nukkuva herää ja hereillä oleva pysyväisesti valppaana.

Veljeys ei ole löytänyt rajoja omistautumisessa ja rakkaudessa levittäneet ne jotka vaivalloisesti saavuttavat tämän Taivaallisen Miedon saapuvan niin monen veljen – te lukijat joka osaatte tästä perheestä johon jokainen sana välitetään Rakkaan Kolminaisuuden kautta, ei vain varoitus-, valmistelu- ja rohkaisuviestinä vaan josta tuli Henkisen Kasvun tunnustus — joka ei mittaa ihmiskunnan irtautumista vaan jatkuvan liikkeen Diviinisesta Rakkauksesta Jumalasta palaten takaisin Jumalaan vuodattaen uudelleen ja uudestaan Armonsa kaikelle Ihmisyyden jotta kaikki pelastuisi.

Luz de Maria, 19. maaliskuuta 2016