Sunnuntain pyhän messun jälkeen menin kappeliin rukoilemaan, kuten yleensäkin. Samalla kun vielä kiitin Herraa ja pyysin anteeksiantoa ja armoa kaikille ihmisille, yllätyin nähdessäni kappelin perällä olevan näyttelyn Pyhästä käärinliinasta. Siellä oli luonnollisen kokoinen kopio Toriron käärinliinasta sekä useita bannereita, jotka selittivät sen historiaa, ja muita näyttelyesineitä.
Heti kun näin kopion käärinliinasta, täytin syvällä tunteella Herramme Jeesusta kohtaan. Vaikka se tapahtui 2000 vuotta sitten, tuntui kuin olisin astunut takaisin Hänen ristiinnaulitsemisensa aikaan.
Kävellessäni Kristittyjen auttajana olevan Marian patsaan luo sanoin: ”Oi siunattu Äiti, tunnen olevani läsnä sillä ajalla, jolloin Herramme ristiinnaulittiin.”
Siunattu Äiti sanoi: ”Tiedän, että se mitä koet ja näet koskettaa sinua syvästi, mutta tämä (käärinliina) ei koskaan pyyhkiydy pois. Se säilyy ikuisesti kaikkien todistettavaksi. Se on niin Pyhä.”
”Valentina, olet hyvin etuoikeutettu sielu, että Poikani haluaa sinun olevan Hänen kanssansa. Sinä todella lohdutat Häntä, koska olet nöyrä ja tunnet syvää liikutusta kaikesta Häntä varten. Luulet olevasi yksin ja tuntet itsesi merkityksettömäksi, mutta se tarkoittaa Hänelle suuria asioita.”
Seistessäni käärinliinan kopion edessä voimakkaasti liikuttuneena sanoin Herralle: ”Köyhä Herra Jeesus, kuinka paljon kärsit. Miten he voivat olla niin julmia Sinulle?”
Käärinliinan näkeminen muistutti minua monen vuoden takaisista ajoista, kun Herran enkeli vei minut todistamaan Herramme ristiinnaulitsemista ja Hänen laskemistaan hautaan. Hauta oli suuri, ja siinä oli kivilaatta, jolle Herramme laskettiin ja joka peitettiin pellavakankaalla. Koko paikka oli täynnä kirkasta valoa. Paikallaolijat surivat kaikkiaan Herramme puolesta ja vartioivat Häntä. Minä polvistuin lähelle sitä kohtaa, missä Hän makasi.
Kivi siirrettiin varhain aamulla. Oli rauhallista, ja näin lehtien liikkuvan ulkona lempeässä tuulenvireessä.
Nyt, kun meditoin Pariinikangasta, sanoin: ”Herra, Sinä tiedät, kun näytit minulle, ja kun olin haudassasi levonneenasi ristiinnaulitsemisen jälkeen — näin koko ristiinnaulitsemisen, ja sitten seurasin, kun Teidät laskettiin hautaan — silloin olin haudan sisällä polvistuneena, ja ympärillä oli enkeleitä pitelemässä korkeita lamppuja, ja Herra Jeesus, kun aloitit liikkumaan ja istumaan ylös — lepäsit siinä hetken, sitten jalkasi koskettivat maata ja nousit seisomaan. Sitten Teidät olette pystyssä, ja sitten paljastatte Itsenne, mutta miten niin, etten nähnyt Vertta?"
Hän sanoi: ”Siellä oli Verta ja Kehoni jälki, mutta en sallinut sinun nähdä sitä, koska tiesin, että itkisit. Olisit ollut liian tunteikas.”
Jälki oli tietysti siellä. Pitkä valkoinen pellavaliina peitti Hänet. Kun Hän istui ylös, Hän käytti oikeaa kättään nostaakseen liinan ja sitten vasenta kättään paljastaakseen Itsensä.
Haudassa oli siististi erikseen taiteltu pyyhe. Se oli tarkoitettu Hänen kuvalleen, jotta Hänen Kasvojensa kuva jäisi jäljelle.
Kuvittele, millainen Herramme oli sillä hetkellä. Hän halusi näyttää meille olevansa Jumala jättämällä kuvia, joita ei koskaan pyyhitä pois ja jotka säilyvät ikuisesti. Hän suoritti tehtävänsä maan päällä kärsimyksensä kautta lunastaakseen ja pelastaakseen meidät. Muuten emme olisi pelastuneet. Kuinka suuri on Hänen rakkautensa meitä kohtaan.
Sanoin: ”Herra Jeesus, mutta nyt Taivaassa näen, että olet paljon iloisempi pyhimysten seurassa.”
Hän sanoi: ”Koska suoritin tehtäväni maan päällä. Kukaan ei voi sanoa, etten niin tehnyt, sillä annoin äärimmäisen kärsimyksen teidän kaikkien puolesta.”
Auktoriteetilla Hän sanoi: ”Valentina, haluan sinun olevan rohkea.”
Jopa Pyhä Äiti sanoi: ”Poikani rakastaa sinua niin paljon, koska miellytät Häntä – olet nöyrä ja rukoilet. Hän haluaa sinun levittävän Hänen Pyhää Sanaansa vielä hieman enemmän ihmisten keskuudessa ja opettavan heitä. Mutta älä ole aina surullinen – ole myös onnellinen. Hän tykkää nähdä sinun hymyilevän. Kaikki Taivaan ihmiset rukoilevat puolestasi ja he seuraavat sinua. He eivät halua nähdä ihmistä, joka on aina surullinen. He haluavat nähdä ihmisen onnellisena.”
Se tarkoittaa: ’Miksi minun pitäisi itkeä? Luotan Herraani.’
Mutta tämä koskee meitä kaikkia. Aikamme täällä maan päällä on vain tilapäistä.
Pyhä Äiti sanoi: ”Lapseni, kuulutte meille Taivaaseen, taivaalliseen kotiimme, etkä maalliseen. Maallinen on vain tämänhetkinen.”
Hän haluaa antaa meille toivoa ja rohkaista meitä rukoilemaan lohduttaaksemme Herraamme.
Aina kun olen Ylähuoneessa, huomaan miettiväni: ’Missä Pyhä Äiti on?’
Pyhä Äiti sanoi: ”Et näe Minua, mutta olen läsnä.”