Yön aikana, kun jalkojeni kipu oli hyvin voimakasta, Enkeli vei minut Taivaaseen Autuaan Äidin luo.
Sanoin: ”Autuainen Äiti, näytät Taivaassa niin kauniilta.” Kun näen Autuaan Äidin Taivaassa, Hänellä ei ole huntua, joten ihailin Hänen täyttä kauneuttaan.
Seurasin Häntä huoneeseen, ja Hän sanoi: ”Tule. Täällä valmistan ravintoa lapsilleni heidän tullessaan Taivaaseen.”
”Oi, Autuainen Äiti, Sinä kokkaat!”
Hän sanoi: ”Valentina, mene viereiseen huoneeseen ja tuo minulle pinaattia.”
Kysyin: ”Autuainen Äiti, millaista pinaattia? Englantilaista pinaattia vai tavallista pinaattia?”
Autuainen Äiti vain hymyili. Avasin oven viereiseen huoneeseen, ja Hän sanoi: ”Tule sisään, tule sisään.”
Sisään astuessani hämmästyin siitä, kuinka kaunista siellä oli. Seinän varrella oli lukuisia puhtaita, hopeisia jääkaappeja, jotka ulottuivat lattiasta kattoon. Edetessäni näin pinaattia, joka kasvoi korkeana laatikoissa, kirkkaanvihrein lehdin ja paksuin varsin. Yllätyksekseni jokaisen laatikon kulmassa oli myös pieniä joulukuusia ja koristeita, jotka hehkuivat ja kimaltivat.
Monesti Autuainen Äiti sanoi minulle valmistautua jouluun heinäkuussa.
Huudahtasin: ”Vau! Kuinka kaunista, en ole koskaan nähnyt mitään tällaista!”
Otin kaksi pinaattikasvia ja annoin ne Autuaalle Äidille ja sanoin: ”Autuainen Äiti, en ole koskaan nähnyt pinaatin kasvavan niin kauniisti, niin terveesti. En tiennyt, että Taivaassa kasvatetaan pinaattia.”
Hymyillen Hän vastasi: ”Valentina, älä ihmety — tämä on Taivas. Taivaassa mitä tahansa voi tapahtua, mutta se ei tarkoita, että kasvattaisin pinaattia ruoaksi — tämä on hedelmä, jonka tuotat kivullasi ja kärsimykselläsi!”
Pyhä Äiti näytti niin säteilevältä ja onnelliselta syleillessään minua lämpimästi.
Sisällä oli niin kaunista, etten halunnut lähteä, mutta Pyhä Äiti avasi oven ja me menimme ulos yhdessä.