Tänä aamuna, kun rukoilin enkelin rukousta, kolme enkeliä ilmestyi.
He sanoivat: ”Palvo Jeesuksen Pyhää Sydäntä, joka on niin loukattu maailmassa tänään. Hänen sydämensä on lävistetty. Lohduta Häntä.”
Kaikki kolme enkeliä olivat niin onnellisia ja innoissaan saadessaan puhua minulle. He alkoivat puhua samaan aikaan. Yksi kysyi: ”Tunnetko minut?” Sitten toinen toisti: ”Tunnetko minut?” Kolmas teki samoin, melkein kuin he olisivat kilpailisivat huomiostani keskenään.
”Valentina, tunnetko meidät? Tunnetko minut? Vietin sinut sinne, vietin sinut kaikkialle. Olin aina kanssasi”, he sanoivat.
Vastasin tyynesti: ”Kyllä, näytätte tutuilta.”
He sanoivat: ”Totta kai näytämme tutuilta! Vietimme sinut kaikkialle. Opastamme ja suojelemme sinua.”
Sanoin: ”Kiitän teitä, kiitän kaikkia enkeleitä heidän avustaan ja ohjauksestaan.”
He jatkoivat: ”Olemme aina kanssasi. Suojelemme sinua aina. Älä huoli, meidät on lähetetty Jumalan toimesta, mutta sinun täytyy olla rohkea ja puhua ihmisille.”
Sanoin: ”No, teen parhaani, ja se on kaikki mitä voin tehdä.”
Keskellä oleva enkeli piti pientä avointa vihkoa, jonka sivut olivat täynnä kirjoitusta. Osa tekstistä kulki vaakasuunnassa, osa pystysuunnassa. Missä tahansa oli vähänkin tilaa, siinä oli kirjoitusta. Tämä oli Viestien kirja.
Enkelit eivät selittäneet vihkon merkitystä.
Keskimmäinen enkeli sanoi: ”Tiedämme, että tulet Sloveniasta ja rukoilet maasi puolesta, mutta nyt maailma loukkaa Jumalaa niin paljon, jopa sinun maasi, Slovenia. He kaikki palvovat jalkapalloa. He palvovat palloa, mutta kukaan ei palvo Jumalaa. Jumala on niin loukkaantunut. Hän on todella murtunut.”
”Sinun täytyy kertoa ihmisille, että keskellä kesää ihmiskuntaan tulee rangaistus. Se on kaksi tai kolme astetta nollan alapuolella — jäätävää, aivan kuten ihmisten sydämet ovat jäätyneet. Herramme sallii tämän rangaistuksen tapahtua.”
Kun enkeli puhui siitä, kuinka Herra Jumala on niin loukkaantunut ja surullinen, aloin itkeä ja itkeä Hänen puolestaan.
Sanoin: ”Mutta mitä voin tehdä? He eivät kuuntele minua.”
He vastasivat: ”Tee parhaasi, mutta jatka yrittämistä, äläkä luovuta.”
Kääntäessäni itseni huokaisin nähdessäni Isä Jumalan istumassa vieressäni pienellä penkillä, pukeutuneena papiksi, Hänen pyhä päänsä kumartuneena syvään suruun. Itkin Herramme puolesta, koska Isä Jumalan tuntema kipu siirtyi sydämeeni. Tunsin, että hänellä oli kaikki jo täynnä.
Sanoin enkeleille: ”Mutta on vielä ihmisiä, jotka rakastavat Jumalaa.”
He vastasivat: ”Kyllä, mutta se on vain pisara meressä.”
”Katso Isä Jumalaa, kuinka surullinen Hän on?” he sanoivat.
Herra Jumala, armahda maailmaa.